keskiviikko, 8. huhtikuu 2009

2009

Kolmeen vuoteen en edes muistanut omistavani tätä blogia.

Selatessani vanhoja mailejani löysin tunnukse. Jännittävää, löytää kolme vuotta vanha itsensä. Jonka tunnistaa, mutta jota ei muistanut.

Miltei tasan kolme vuotta.

perjantai, 2. kesäkuu 2006

Perjantai!

Uskomattoman hienoa, että on taas perjantai.

Nautin todella töissäkäynnistä, ja siitä, että loma tai vapaa tuntuu taas lomalta. Ei sitäkään osaisi arvostaa ilman jotain prosessia. Töissä on rankkaa, mutta niin turvallista ja mukavaa, että voi sentään. Halvat on huvit, muttei elämä.

Mokasin taas tänään. Tapasin ensi kertaa nuoren työyhteisötoverin. Hän tuoksui hyvältä ja oli mukava. Puissa.

keskiviikko, 31. toukokuu 2006

Kesä!

Tosi ihanaa. Siis että on kesä.

Helsinki näyttää tosi kauniilta. Parhailta näyttävät Länsi-Herttoniemi, Kampin taus ja Cygnauksenkatu. Jälkimmäisellä sijaitsee Smörrebröd-mesta, josta leijailee aamuisin croisantin tuoksua. Tunnen olevani ihan ulkomaillakin usein. Tuoksut on parasta. Tänään huomasin ilokseni, että Töölössä on toinenkin kahvila, joka on avoinna aikaani, eli seitsemältä. Sekin on tietysti tosi ihanaa. Aamut ja virkut on.

Unohdin Töölönlahden ja syreenit.

keskiviikko, 24. toukokuu 2006

Kahden kuukauden virus

Tänään eräs työyhteisöhenkilöistäni heittäytyi rupattelemaan.

Vastasin haasteeseen ja kerroin saaneeni flunssan. No niin, tiedän, ettei small talkiin kuulu tuokaan, vaan tyhmä pää ruumiissa.

Työyhteisötoveri jatkoi silti treeniä ja vastasi liikkeellä olevan kaksi kuukautta kestävää virusta. Tiesin. Siis tiesin kyllä, että tämä on virus, mutta oliko kai 2kk vitsi. Maailmasta vieraantunut kämppis kysyi, että onko se tasan 2 kk? Luulen, että on. Lasken lyhyesti, että enää 57 kertaa 24 kivistystä jäljellä.

Olo on niin älyttömän tukkoinen, ettei koskaan. Eilen särki hampaita. Ei hampaita vaan särje ilman bakteereita.

En mä nyt tätä ainakaan tue.

Kohta juoksen ja luen kärsimättömänä bussissa Nainen ja koiraa. Se menee mukiin paremmin kuin Salmenkorpi.

Jes. 

maanantai, 22. toukokuu 2006

Tylsyyden ylistys

Tänään tein sen ensimmäistä kertaa. Lusmuilin töissä ihan työkseni. Olin niin tavattoman väsynyt, etten mitenkään jaksanut keskittyä arkistoimaan Karavaaniyhdistyksen sekavia tilejä. Kaiken lisäksi olin liian yksinäinen työskennelläkseni. Pomoni on lomalla, ja joudun istumaan yksin 8 tuntia päivässä toimistossa, plus matkat. Paskat sanon ja hymyilen tyytyväisenä. Kiroilu on sitten asiallista.  

Kesätyö tilitoimistossa tuntui hyvältä ajatukselta. Ja olikin, 1 ja puoli ensimmäistä viikkoa. Enää se ei tunnu siltä. Tappavan tylsää ja loputtoman puuduttavaa. Kuitenkin, olen jonkin asteen optimisti, ja ajattelen omaksi ihmetykseksenikin, että melko mainiotahan tämä, nyt ainakin tiedän, että en ikinä halua tilitoimistoon töihin. Että olipahan paljon hyötyä tästäkin kokemuksesta. Mutta toisaalta, minusta alkaa vähä vähältä tuntua yhä enemmän siltä, etten ikinä halua mihinkään toimistoon töihin. Hyvähän tuokin tunne, mutta mitä hittoa alan sitten tehdä isona? J mitä hittoa keksin itselleni aina niin tavattoman järjettömiä töitä, opiskeluja ja harrastuksia. Idiootti missä nuija.

Ahdistaa tosi paljon tuo tulevaisuus ja syksy ja Turku ja koti ja vanhemmat, velikin. Varmaan siksi, että ne on ne minun tärkeimmät, siten vaikeimmat. Vaikeaa suunnitella itseyttään, kun tuntuu, ettei riitä tai osaa saati jaksa juuri mitään. Paitsi tehdä lukihäröisiä yö-öy-löyntivirheitä ja viihtyä kavereiden kanssa missä vaan, kuinka kauan tahansa ja mahdollisimman.

Hahaa. Äsken kävi asiakas. Onneksi en ehtinyt lähtä vielä kotiin.

Minun on nyt nälkä ja kurina. Heräsin 20 yli kuusi ja viikkasin itseni bussiin jatkamaan unia. En syönyt aamulla enkä syönyt päivällä. Iltapäivällä söin keksejä. Ei näin! Veli sanoi paistavansa kanaa.